Luku 4 | Valoja tunnelin päässä

Se on ihmeellistä, miten sitä on vielä toistaiseksi pysynyt järjissään, ja positiivisena. Joka kuukausi on luottavaisin mielin odottamassa sitä aikaa kuusta, ollen varma onnistumisesta tällä kertaa. Monesti yrittää keksiä uusia syitä ilmenneille oireille, ja aina löytää nettikeskusteluissa perustelut, miksi tämä oire viittaisi raskauteen. Joka kuukausi tulee kuitenkin aina palattua maanpinnalle suuren pettymyksen kanssa.

Ovulaation ja kuukautisten väliset oireet

Juuri ovulaation jälkeen alkaa kamala arpapeli, mikä oire viittaa mihinkin. Rintojen arkuus tulee vaimolla ensimmäisenä - niihin ei ovulaation jälkeen pidä koskea juuri lainkaan. Nettikeskustelujen perusteella se on selkeä raskauden merkki, meidän tapauksessa taas keskeytynyttä raskautta edeltävänä aikana kipua ei ollut lainkaan. Alavatsakipu ja pahoinvointia taitaa vaimolla olla aina, joten huono mittari on tämäkin. Ainoaksi perustelluksi syyksi meidän kohdalla jää alaselkäkipu, joka tuli vain keskeytyneen raskauden yhteydessä.

Kuukausittainen vuoristorata

 

Kuukautisten alkaessa, pari päivää tulee mietittyä, että miksi ei tälläkään kertaa, syytä ei tiedä täytyy vaan jatkaa. 1,5 - 2 viikkoa tästä eteenpäin on melko normaalia elämää, asiaa ei enää mieti, luottaa siihen, että tässä kuussa onnaa. Ovulaatio kasaa taas paineet - mitä, milloin ja missä asennossa. Aktiivisen seksiajan päätyttyä tulee taas jatkettua elämää normaalisti, kohtahan sitä ollaan jo raskaana. Samalla miettii, ovatkohan rajut yhdynnät hyvä asia mahdollisesti alkavalle raskaudelle. Päivänkin kun ovat kuukautisen myöhässä normaalista toivo kasvaa, ja seuraavana päivänä se yhtä nopeasti myös romahtaa.

Suuri luottamus hoitojen vaikutukseen

 

Molemmilla kerroilla kun on apua haettu, on lähdetty luottavaisin mielin asenteella "Hoidetaan tämä kuntoon!". Ensimmäisellä kerralla jäätiin vaiheeseen "kaikki hyvin", ja nyt toisella kerralla tästä "kaikki hyvin"- vaiheesta ollaan menossa nyt vihdoin 1,5 kuukauden päästä keskussairaalaan vastaanotolle. 3 kuukauden jonotusaika ei siis pitänyt paikkansa, ja hyvä niin. Luottavaista mieltä kaivelee kuitenkin jonkun verran nettikeskustelujen lukeminen. En tiedä miksi niitä pitää lukea, mutta tuntuu siltä, että ihmisten ongelmat ovat loputtomia. Pidän mahdollisena ja toivon, että vihdoin raskautuvat ihmiset päästävät vihdoin turhista forumeista, ja jatkavat onnellista elämää... Edelleen lapsettomat jäävät, ja lisää tulee koko ajan. Satunnaiset kommentit clomi- tai terolut-vauvoista piristävät. Olisiko ongelma ratkaistavissa noin helposti? On kuitenkin pelottavaa kohdata todellisuus, mitä jos se ei olekaan niin helppoa, ja ongelmat ovat paljon isompia?