Valoa tunnelin päässä vol. 54
Sen lisäksi, että on katsellut joka paikassa söpöjä lapsikuvia, on muukin syy tälle toivon syttymiselle. Hoidoissa on vihdoin päästy johonkiin tilanteeseen. Aikataulu on selkiintynyt, ja tällä tahdilla olemme luultavasti ennen ensi joulua koeputkihedelmöityksen jonossa alkupäässä, tämä tietysti sillä riskillä, että emme vuodessa onnistu muilla keinoilla.
Nyt on siis mennyt puoli vuotta siitä, kun menimme kunnalliselle puolelle, neuvolan perhesuunnitelluun ilmoittamaan ongelmastamme. Puoli vuotta myöhemmin vaimolle on tehty munatorvien aukiolotutkimus ja annettu Clomifen-resepti käteen.
Munatorvien aukiolotutkimus on vaimolle tehty jo 2 vuotta sittenkin, mutta siitä jäi vain rahastuksen maku suuhun. Kaikki sanovat joka paikassa, että tuo tutkimus sattuu, ja pitää ottaa särkylääkettä - outoa oli se, että viimeksi ei vaimon mukaan sattunut yhtään, kun taas tällä kertaa aivan liikaa. Voisiko olla niin, että tällä kertaa jokin onnistui paremmin, ja sattui kuten piti?
Vieläkin kaikki hyvin - vauvaa ei vaan tule
Munatorvet auki, ovulaatio normaali, kuukautiset normaalit, siemenneste hyvä - ei vikaa kummassakaan. Onneksi tällä kertaa kuitenkin kunnallisella puolella aloittavat jonkun tyyppiset hoidot, vaikka syytä ei löydykään. Clomifen on määrätty tehostamaan ovulaatiota, jos vaikka auttaisi, tätä ei kuulemma kuitenkaan testata kuin 3 kierron ajan.
Jos ei tämän jälkeen tapahdu muutoksia on tiedossa 3 kierron ajan inseminaatiota, mikä käytännössä tarkoittaa siemennesteestä hyvien siittiöiden kalastamisen ja ruiskuttamisen kohtuonteloon. Tätä tehostetaan myös jollain pistettävällä lääkkeellä. Kun mikään edellämainituista ei onnistu on tiedossa jono koeputkihedelmöitykseen, mikä ilmeisesti tehdään Helsingissä.
Jono on noin 6 kuukautta - onko se pitkä aika? Se ei tunnu pitkältä ajalta, kun tietää, että jotain on tapahtumassa ja asialle tehdään jotain. Odotus oli huomattavasti vaikeampaa ilman ulkopuolista ja neuvomista.
Yksityinen vs. kunnallinen vol.83
On syntynyt tavaksi vertailla eri vaiheissa hoitoja kunnallisen ja yksityisen hoidon välillä. Tällä hetkellä kuva on vahvistunut siihen suuntaaan, että jos alunperin oltaisiin menty heiluttamaan rahakimppua yksityisellä, olisi varmasti ollut lääkärillä enemmän mielenkiintoa hoitaa.
Tällä hetkellä sitä kimppua ei enää ole, ja positiivinen yllätys on se, että tälläkin tavalla tämä hoituu. Kysyessäni lääkäriltä hintaa koeputkihedelmöityksestä, hän kertoi sen olevan normaalin poliklinikkamaksun verran, ja Kela korvaa matkakuluja Helsinkiin hoitoihin. Tätä kun verrataan yli 1000 € hintalappuun yksityisellä on helpottavaa, ettei tarvitse olla miljonääri, että saisi lapsen. Ja mitäs sitten, kun se ei välttämättä ensimmäisellä kerralla onnistukaan?
On mahdollista, että julkisella puolella pitää osua oikealle hoitajalle tai lääkärille, että homma toimii, mutta en heittäisi sankoa kaivoon, jos ei ole varaa mennä yksityiselle ja maksaa tuhansia.